Tiimitaso

Ryhmän luovuuteen kuuluu uusien ja hyödyllisten ideoiden, prosessien tai menetelytapojen tuotaminen, käsiteellistäminen tai kehitäminen ryhmänä työskentelevien yksilöiden toimesta. Ryhmän luovuus tarkoitaa myös arvokkaiden ja hyödyllisten uusien tuoteiden, palvelujen, ideoiden, menetelytapojen tai prosessien luomista sellaisten yksilöiden toimesta, jotka työskentelevät yhdessä muiden kanssa monimutkaisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Tämä voi tapahtua epävirallisesti tai jäsennellyissä työryhmissä. Ryhmät koostuvat varsin usein eri kultuureista ja eri aloilta tulevista yksilöistä. Tällaiset ryhmät tarjoavat mahdollisuuksia luovuudelle, koska niissä voidaan integroida erilaisia näkökulmia, tietoja, taitoja ja kykyjä. Tällainen monimuotoisuus voi edistää luovaa ajatelua ja estää ryhmiä päätymästä yksimielisyyteen ennenaikaisesti monimutkaisissa kysymyksissä. Monimuotoisuuteen liityy kuitenkin myös mahdollisia riskejä, kuten sosiaalisia ristiriitoja, negatiivisia tunteita, stressiä tai ryhmäajatelua, joka vaikeutaa ryhmän yhteenkuuluvuuta ja lamaannutaa sen suorituskyvyn.

Ryhmät ovat erityyppisiä joukkoja, joissa ihmiset työskentelevät sitoutuneesti, jaetulla vastuulla ja toisiaan täydentävillä taidoilla saavutaakseen yhteisiä tuloksia ja tavoiteita.

Ryhmän luovuuden parantamiseksi on vältämätöntä, etä jokainen jäsen oppii ja kehitää pehmeitä taitoja tietyjen tekniikoiden avulla.

Ryhmän luovuuden kannalta tärkeimmät kehitetävät pehmeät taidot ovat:

• Viestintä – Kyky ilmaista mielipiteitä; keskustelutaidot.
• Yhteistyö – Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu; ryhmätyöskentely; yhteistyö.
• Johtajuus – Yksilön kyky kannustaa muita strategiseen ajateluun, innovointiin ja toimintaan sekä ohjata muita organisaation jäseniä saavutamaan yhteisiä tavoiteita.
• Neuvotelutaito – Ominaisuudet, joiden avulla kaksi tai useampi osapuoli voi päästä sopimukseen. Nämä ominaisuudet ovat usein pehmeitä taitoja, kuten viestintä, vakuutaminen, suunnitelu, strategiointi ja yhteistyön tekeminen.
• Ongelmanratkaisu – Ristiriitojen ratkaiseminen, järjestelmällinen lähestymistapa, looginen ja tavoiteellinen ajatelu, luovuus.

Monet asiantuntevat raportit osoitavat, kuinka suuri ero on nykyaikaisen työntekijän pehmeillä taidoilla ja taidoilla, joita työnantajat vaativat nykyajan työelämässä.

Sekä kovia etä pehmeitä taitoja on tärkeä otaa huomioon, kun tehdään päätöksiä palkkaamisesta ja siitä, kuka ansaitsee johtotehtäviä ja ylennyksiä. Rekrytoinnin ammatilaiset uskovat, etä vahvemmat pehmeät taidot omaavalla työntekijällä on paremmat mahdollisuudet päästä johtotehtäviin kuin työntekijällä, jolla on enemmän kokemusta, muta heikommat pehmeät taidot. Jos työhaastatelussa ei osaa osoitaa pehmeiden taitojen hallintaa, voi työpaikka jäädä saamata.

Monet ihmiset hallitsevat joitain taitoja, muta toiset taas aiheutavat haasteita. Työntekijällä voi esimerkiksi olla erinomaiset viestintä- ja ryhmätyötaidot, muta hänellä voi olla vaikeuksia ajankäytön hallinnassa tai paineen alla toimimisessa.

American Management Association -järjestö on määritellyt pehmeät taidot neljänä c:nä (creativity, collaboration, communication, critical thinking), jotka suomeksi vastaavat luovuuta, yhteistyötä, viestintää ja kriitistä ajatelua. Nämä taidot ovat keskeisiä organisaation suorituskyvylle ja ovat muutosta synnytäviä taitoja, joita tarvitaan innovoinnin juurtumiseen ja kasvuun organisaation sisällä.

Edellä luetellut pehmeät taidot ovat avainominaisuuksia työmarkkinoille siirtyvälle opiskelijalle, ja ne ovat olennaisia tekijöitä menestyksekkään uran rakentamisessa aina ensimmäisestä työhaastatelusta eläkkeelle jäämiseen asti.

Euroopan unioni on käynnistänyt katavan hankkeen, jossa osaamista luokitellaan ja arvioidaan Euroopan unionin eri sektoreilla (ESCO – Eurooppalainen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammatiluokitus, 2016). Hankkeen tavoiteena on yksilöidä ja luokitella työkohtaiset taidot ja pehmeät taidot, osaamisalueet sekä ammatipätevyydet ja ammatit kaikilla aloilla, jotka ovat merkityksellisiä EU:n työmarkkinoiden kannalta

Ponnistelut taitojen ja osaamisalueiden määritelemiseksi ovat johtaneet myös keskusteluihin koulutuksen päämääristä ja tavoiteista sekä yliopistojen roolista.

Monissa yliopistoissa keskitytään koviin taitoihin. Vaikka näiden taitojen edistäminen on tärkeää, on olennaista valmistaa opiskelijoita luoviksi ja innovatiivisiksi ammatilaisiksi korostamalla pehmeiden taitojen merkitystä kaikilla yliopistokursseilla. Kauppakorkeakouluissa opetetut perinteiset ongelmat ja ratkaisut eivät useinkaan peilaa sitä, mitä opiskelijat todellisuudessa kohtaavat työelämässä. Ammatitaitoinen opetushenkilökunta ja ammatinharjoitajat osaavat tarjota omakohtaista kokemusta ja näkemystä siitä, miksi pehmeät taidot ovat tarpeen työelämässä.

EU-maissa on erilaisia menetelmiä ja lähestymistapoja pehmeiden taitojen opetukseen ja arviointiin. On olemassa joitakin koosteita parhaista käytännöistä ja menetelmistä, joita sovelletaan niiden opetamiseen ja oppimiseen yliopistotasolla. Vaikka oppilaitosten ja koulutusohjelmien muutaminen on ensiarvoisen tärkeää, siihen kiinnitetään harvoin huomiota, kun analysoidaan korkeakouluista työelämään siirtymistä ja tutkinnon suoritaneiden työllistyvyytä. Näin ollen vertailevista tutkimuksista ja tilastoista on puuteta.

Edut korkeakoulujen henkilöstöille:

• avoimuus
• lisääntynyt innovointi
• keskustelutaitojen kehitäminen rakentavien keskustelujen
• käyminen luovuuden kehitämisestä kyky motivoida ja ohjata
• opiskelijaryhmiä kyky olla analyytinen ja tarkkaavainen
• yksityiskohtien suhteen yhteyksien luominen lisääntyneiden
• aiheiden välille katsominen tavanomaisia toimintatapoja
• pidemmälle

Edut opiskelijoille:

• yhteistyö osallistuminen ideoiden
• luomiseen mielipiteiden ilmaisun
• edistäminen ongelmanratkaisutaidot
• keskustelutaidot epävarmuuden sietokyvyn
• lisääminen luovasta ideasta kollektiiviseksi
• luovuudeksi kriitinen ajatelu luova ajatelu

1. Esitele luovuus- ja edelläkävijäinnovaatiota ryhmätasolla.
2. Käytä innCREA-auditointityökalua opiskelijoiden luovuustaitojen tason arvioimiseksi.
3. Esitele opiskelijoille viisi tekniikkaa ja toteuta niihin liityviä harjoituksia.
4. Käytä innCREA-auditointityökalua arvioidaksesi uudelleen opiskelijoiden luovuustaitojen tasoa kurssin jälkeen.

Useimmissa yliopistoissa käytetään useita toteutusmenetelmiä, koska yhden toteutusmuodon käytäminen voi olla toimimaton ratkaisu:

• Läsnäopetus: perinteisin opetusmuoto, joka on tehokkain silloin, kun on välitetävä suhteellisen pieni määrä tietoa lyhyessä ajassa ja kun tarvitaan vuorovaikuteisuuta opiskelijoiden kanssa.
• Verkko-opetus e- ja mobiilioppimisen avulla: Yliopistot voivat tarjota koulutusta tekstin, videon ja asiakirjojen kauta reaaliajassa. Opiskelijat voivat osallistua tunnille mistä tahansa, mikä säästää arvokasta aikaa ja rahaa logistiikassa ja tilavuokrissa. Nämä ovat hyviä vaihtoehtoja yliopistoille, sillä ne mahdollistavat joustavan oppimismahdollisuuden lyhyessä ajassa.
• Yhdistelmäopetus: Eri opetusmuotojen yhdistelmä, jolla varmistetaan, etä jokainen opiskelija saa tarvitsemansa tiedot.

Koulutuksen toteutustapaan vaikutavat useat tekijät, kuten budjeti, organisaatio, sijainti, aikataulu ja tavoiteet.

Kurssi järjestetään:

• läsnäopetuksena
• yhdistelmäopetuksena

Tämä toteutustapa autaa ryhmän jäseniä keskustelemaan ja olemaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ilman etäisyytä ja esteitä.

Kurssin on joka tapauksessa sisälletävä seurantaa alussa ja lopussa auditointityökalulla.

Pehmeät taidot ovat aina olleet tärkeitä liike-elämässä, muta viime vuosina on käynyt selväksi, kuinka tärkeiksi ne ovatkaan tulleet työpaikkojen muutuvien tarpeiden vuoksi.

Tekniikoita tulisi sisällytää yliopistokursseihin, jota opiskelijat voivat kehitää pehmeitä taitojaan ja erityisesti luovuustaitojaan. Näin heitä voidaan valmistella työelämään, jossa näitä tekniikoita käytetään. Opetajan tulee valmistella ja säännellä kurssit hyvin, ja niiden on toimitava johdantona työpajoihin, joissa opiskelijoita kannustetaan soveltamaan oppimiaan tekniikoita. Opetajan on tärkeä luoda myönteinen ympäristö, jossa opiskelijat tekevät yhteistyötä keskenään.

Tällaiset kurssit ovat tärkeässä asemassa, sillä niiden avulla opiskelijat voivat arvioida nykyistä pehmeiden taitojen tasoaan ja parantaa sitä osallistumalla tietyille kursseille. Taitojen parantamisen kannalta on tärkeää ymmärtää erot sekä ryhmien etä yksilöiden taitotasossa. Tällä tavoin voidaan räätälöidä jatkuvaa koulutusta, jota työelämätaitojen puuteet saadaan korjatua.

A. Kuinka päivitää opetusstrategioita

• Yksi katava suositus, joka tuo opetuksen, liike-elämän ja työelämän yhteen, on suunnitella ohjelmia, jotka hyödytävät kaikkia toimijoita, erityisesti opiskelijoita. Työelämän ja koulutuksen yhdistämiseksi opetajien, yritysten omistajien ja yritäjien on osallistutava työssäoppimisohjelmien suunniteluun ja toteutamiseen.
• Opetajien tulisi sisällytää aktiivisen oppimisen menetelmiä opetuskäytäntöihin, sillä niillä voidaan tukea opetussuunnitelman innovointia ja parantaa yliopisto-opiskelijoiden kokemusta eri tieteenalojen opiskelussa.
• Opetajien tulisi tukea opiskelijoita kokonaisvaltaisesti heidän kehitäessään pehmeitä taitoja sekä pehmeitä digitaitoja.
• Opetajien tulisi olla myönteisiä ja tehokkaita opiskelijoiden kanssa toimiessaan. Opiskelijoille tulisi antaa aikaa mietiä pehmeitä taitoja, joita eivät vältämätä ole heille selkeitä.
• Opetajien tulisi kannustaa opiskelijoita hyödyntämään koko potentiaaliaan. Opiskelijoiden tulisi työskennellä ryhmissä ja käydä hyödyllisiä keskusteluja ongelmanratkaisu-, johtajuus- ja neuvotelutaitojen kehitämiseksi.

B. Miten säätää tekniikoiden tasoja, tehdä niistä vaikutavampia

• Aseta selkeät ja saavutetavissa olevat tavoiteet.
• Käytä tapaustutkimuksia ja harjoituksia selventämään, miten tekniikat toimivat.
• Kutsu kokeneita ammatinharjoitajia esitelemään konkreetisia esimerkkejä tekniikoiden käytöstä työelämässä.
• Anna ryhmien pelata jännitävää ja stimuloivaa logiikkapeliä, joka aktivoi heidän motivaatiotaan ja edistää tietyjen käytäytymismallien omaksumista. Näitä ovat esimerkiksi ryhmänmuodostus, konfliktien hallinta sekä roolien ja vastuiden vahvistaminen.

1.    Älä tee mitään

Luovuustekniikka, jossa tutkitaan, mitä ongelmalle tapahtuisi, jos sille ei tehtäisi mitään ja määritetään, mikä olisi lopputulos, jos mitään ei tehtäisi.

2.    LOESJE

Luovuustekniikka, jossa tutkitaan, mitä ongelmalle tapahtuisi, jos sille ei tehtäisi mitään ja määritetään, mikä olisi lopputulos, jos mitään ei tehtäisi.

3.    Lootuskukka

Luovuustekniikka, jossa tutkitaan, mitä ongelmalle tapahtuisi, jos sille ei tehtäisi mitään ja määritetään, mikä olisi lopputulos, jos mitään ei tehtäisi.

4.    Swot-analyysi

Luovuustekniikka, jossa tutkitaan, mitä ongelmalle tapahtuisi, jos sille ei tehtäisi mitään ja määritetään, mikä olisi lopputulos, jos mitään ei tehtäisi.

5.    Väärä sääntö

Provokaatiotekniikka, jossa käytetään mielen käynnistämää vapaata assosiaatioprosessia, jossa yritetään yhdistää ongelmatilanne sääntöön tai rajoitukseen, jolla ei ole ilmeistä yhteytä siihen.

Amabile, T.M. (1988). A model of creativity and innovation in organizations. Research in Organizational Behavior
Amabile, T. M., Conti, R., Coon, H., Lazenby, J., & Herron, M. (1996). Assessing the work environment for creativity. Academy of Management Journal
Carmeli, A. M. & Paulus, P. B. (2015). CEO ideational facilitation leadership and team creativity: The mediating role of knowledge sharing. Journal of Creative Behavior
Chen, G., & Kanfer, R. (2006). Toward a systems theory of motivated behavior in work teams. Research in Organizational Behavior
De Dreu, C. K. W. (2002). Team innovation and team effectiveness: The importance of minority dissent and reflexivity. European Journal of Work and Organizational Psychology
Edmondson, A.C. and Harvey, J.F. (2018). Cross-boundary teaming for innovation: Integrating research on teams and knowledge in organizations. Human Resource Management Review
Jackson, S. E. (Ed.). (1992). The professional practice series. Diversity in the workplace: Human resources initiatives. New York, NY, US Guilford Press
Jehn, K. A. (1995). A multimethod examination of the benefits and detriments of intragroup conflict. Administrative Science Quarterly
Shalley, E., Litchfield C. & Gilson, L. (2018). 20 Year later: Team creativity and Innovation. Team creativity and Innovation
Van Knippenberg, D., De Dreu, C. K. W., & Homan, A. C. (2004). Work group diversity and group performance: An integrative model and research agenda. Journal of Applied Psychology
West (Ed.), Handbook of work group psychology. Chichester, England: Wiley